Matka kohti terveellisempää elämää

Hei!

Olen -95 syntynyt nuori nainen, joka halusi kertoa muille kuinka painonpudotus on muuttanut elämääni. Ja kuinka aion jatkaa vielä eteenpäin.

Eli olen aina ollut isokokoinen ihminen. Kuitenkin rippivuoden jälkeen paino nousi radikaalisti ja nopeasti ylöspäin. Pelkäsin mennä terveydenhoitajan vastaanotolle,koska tiesin hänen sanovan painostani aivan varmana jotain negatiivista. Tämä toteutui. Terveydenhoitaja kertoi,kuinka näillä elämäntavoilla elämäni olisi varsin "vangittua",sillä en pystyisi ostamaan kohta vaatteita normaaleista kaupoista,jaksaisi kävellä ja aina pitäisi olla kulkuneuvo,jotta lähtisin jonnekin. Myös poikaystävän hankkiminen ja/tai lapsen hankkiminen olisi epätodennäköistä,sillä kukapa haluaisi itselleen taakaksi iokoisen ja liikuntarajoitteisen naisen?

Tämän terveydenhoitajan käynnin jälkeen aloin todella pudottaa painoa,mutta väärällä tavalla. En suvainnut itselleni mitään herkkuja,sillä pelkäsin retkahtavani. Suutuin vanhemmilleni,jos he käskivät vain maistaa yhden tms. ja "putki jäi päälle". Yhden jälkeen meni toinen,sitten kolmas jne. oli kyse sittebn pullasta tai karskita,aina sama toistui. Lopulta kuitenkin ymmärsin,miksi vanhemmat olivat tehneet niinkuin tekivät. Aloin antaa itselleni silloin tällöin luvan retkahtaa.

Aloin myös liikkua(liikunta oli ennen tätä ollut hyvin hyvin vähäistä;tvn ja makuuhuoneen väliä pääasiassa). Jo 700m matk alkoi tuntua pahalle alaselässä. Onneksi kuitenkin terveydenhoitajan ja ystävien tuella jatkoin liikuntaa. Jos ystäviä ei olisi ollut tukena,olisin luovuttanut jo.

Viime kesänä tuli sitten tauko painonpudotukseen,onneksi paino kuitenki nousi sinä aikana 3-5kg vain,eikä sitä 20kg jonka olin saanut vuodessa pois. Eli osa elämäntavoista oli jäänyt. Huomasin myös kuinka ennen väkinäiseltä tuntunut liikunta sisarusten kanssa alkoi nyt tuntua oikein mukavalta ja rentouttavalle.

Sain myös poikaystäviä. Siksi monikossa,koska ne eivät kestäneet pitkään. Syytin painoa siitä,ja kai syytän osaksi vieläkin. Löysin kuitenkin nykyisen poikaystäväni huhtikuussa ja hän tukee ja auttaa minua tässä kaikessa. Mutta ei kuitenkaa syyllistä tai pakota mihinkään! Viime kuussa aloitin taas pudottamaan painoa ja sainkin n.10kg pois :) Tosin nopeaan pudotukseen oli syynä ruokahaluttomuus. Oli ja on paha riita menossa omien vanhempien kanssa eikä siksi oikein ruokakaan maittanut. Nyt olen taas kuitenkin ruvennut syömään,.mutta  myös liikkumaan.

En ollut koskenut polkupyörään neljään vuoteen, ja nyt kahden päivän aikana poljinn.20km ja NAUTIN SIITÄ! tässtä aion jatkaa taas eteenpäin ja antaa myös ittseni repsahtaa välillä,ilman mitää erikoisdiieettejä ym. ;)

Musiikki vie minua eteenpäin,myös liikkuessa,kannattaa kokeilla ;)